"Ah, Herran nimessä!" huudahti Fauchelevent.
Jean Valjean astui vanhusta lähemmäksi ja sanoi hänelle vakavalla äänellä:
"Isä Fauchelevent, minä pelastin kerran henkenne."
"Minäpä sen äsken ensiksi muistin", vastasi Fauchelevent.
"Nyt voitte Te tänään tehdä minulle saman, minkä minä tein Teille silloin."
Fauchelevent otti vanhoihin ryppyisiin, vapiseviin käsiinsä Jean Valjeanin väkevät kädet ja viipyi niin hetkisen, ikäänkuin ei olisi voinut saada sanaa suustaan. Vihdoin hän huudahti:
"Oh! Se olisi Jumalan siunaus, jos voisin hiukan korvata sitä Teille! Minäkö voisin pelastaa Teidän henkenne! Herra pormestari, käskekää, ja minä tottelen!"
Ihmeellinen ilo oli ikäänkuin kirkastanut vanhuksen kasvot. Hänen silmänsä säteilivät.
"Mitä tahdotte minun tekevän?" jatkoi hän.
"Selitän kohta. Onhan Teillä huone?"