Jean Valjean ajatteli itsekseen:
"Siinähän laitoksessa sopisi Cosettenkin käydä koulunsa."
Fauchelevent huudahti:
"Niin, koira vieköön, kasvatteja, tyttöriehakoita, ja aika lauma! Kyllä ne kaikki paikat penkoisivat! Ja miten ne juoksisivat pakoon! Täällä on mies samaa kuin rutto. Näettehän, mitenkä minun koipeeni ripustivat kulkusen kuin peto-eläimelle."
Jean Valjean mietti yhä ankarammin.
"Tämä luostari ehkä meidät pelastaisi", mumisi hän. Sitten hän korotti äänensä:
"Niinpä niin, vaikeinta on jäädä tänne."
"Eipäs", vastusti Fauchelelent, "vaikeinta on päästä täältä pois."
Jean Valjean tunsi veren pakenevan sydämeensä.
"Päästä pois!"