"Mutta enhän minä ole sanonut: useammin."
"Te ette ole niin sanonut, mutta minä sanoin niin, sanoakseni kuten
Tekin."
Samassa löi kello yhdeksän.
"Kello yhdeksän aamulla ja kaikkina hetkinä olkoon ylistetty ja kiitetty alttarin pyhä sakramentti", hokaisi päänunna.
"Aamen", vahvisti Fauchelevent.
Kello tuli lyönteineen sopivaan aikaan. Se teki lopun useammin-väittelystä. Luultavaa on, että ilman niitä lyöntejä eivät päänunna eikä Fauchelevent olisi milloinkaan selvinneet siitä vyyhdestä.
Fauchelevent pyyhkieli otsaansa.
Päänunna mumisi jälleen itsekseen, varmaankin jotakin hyvin pyhää asiaa ajatellen, mutta korotti sitten taas äänensä.
"Eläessään sai äiti Ristiinnaulitseminen kääntymyksiä aikaan. Kuoltuaan on hän varmasti tekevä ihmeitä."
"Varmasti, varmasti!" kiiruhti vakuuttamaan Fauchelevent, joka nyt koki selvittäytyä kompastuksestaan ja varoa uudelleen takertumasta sanoihinsa.