"Te koetatte pitää mahdollisimman kiirettä."
"Enhän minä enää oikein jaksa kiirettä pitää. Tuo jalka se aina haittaa. Juuri siksi olisikin apu niin tarpeen. Minähän onnun."
"Ontuminen ei ole mikään rikos, vaan ehkä siunaus. Keisari Henrik II:lla, joka kukisti vastapaavi Gregoriuksen ja asetti Benedikt VIII:n jälleen paavin istuimelle, oli kaksi liikanimeä: Pyhä ja Ontuva."
"Onhan sitä siinä niin kaksi liikamiestä", mumisi Fauchelevent, joka tosiaankin oli hiukan huonokuuloinen.
"Isä Fauvent, kun oikein ajattelen, niin varaammekin työllenne kokonaisen tunnin. Se ei ole haitaksi. Olkaa siis pää-alttarin luona rautakankinenne täsmälleen kello yksitoista. Kaiken täytyy olla suoritettu runsas neljännestunti ennen jumalanpalvelusta."
"Minä olen tekevä kaikkeni osoittaakseni intoani sisarkunnan palvelemisessa. Se on siis sovittu. Minä naulaan arkun kiinni. Täsmälleen kello yksitoista tulen minä kappeliin. Samaten tulevat sinne ne neljä veisaaja-äitiä, ynnä äiti Taivaaseenastuminen. Kaksi miestä olisi sittenkin parempi. Mutta olkoon menneeksi! Minä otan rautakangen mukaani. Me avaamme kammion, laskemme sinne arkun ja suljemme sitten kammion jälleen. Eikä sitten enää näy koko toimituksesta jälkeäkään. Hallituksella ei ole aavistustakaan asiasta. Kunnioitettava äiti, eikö kaikki ole hyvin näin?"
"Ei."
"Mitä vielä puuttuu?"
"Hautaustoimiston lähettämä arkku jää tyhjäksi."
Hetkisen äänettömyys. Fauchelevent mietti. Päänunna mietti.