"Isä Fauvent, miten suoriudumme siitä arkusta?"
"Se toimitetaan hautaan."
"Tyhjänäkö?"
Taas äänettömyys. Fauchelevent teki vasemmalla kädellään eleen, joka lähettää kiusallisen kysymyksen niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
"Kunnioitettava äiti, minähän naulaan arkun kiinni kirkon alahuoneessa.
Kukaan muu ei saa sinne tulla, ja minähän peitän arkun kuolinliinalla."
"Niin kyllä, mutta kantajat, jotka vievät arkun vaunuihin ja laskevat sen hautaan, tuntevat heti, ett'ei sen sisällä ole mitään."
"Oh, pei…!" pääsi Faucheleventilta.
Päänunna alkoi tehdä ristinmerkkejä, samalla katsoen tuikeasti puutarhuriin. Jakas jäi kurkkuun.
Hän kiiruhti keksimään oivallisen keinon pohdittavaan pulmaan, jotta kirosana unohtuisi.
"Kunnioitettava äiti, minä panen multaa arkkuun. Silloin tuntuu kuin olisi siellä tosiaankin joku."