"Olette oikeassa. Multa on samaa kuin ihminen. Te pidätte siis huolen tyhjästä arkusta?"
"Kyllä minä asiani hoidan."
Päänunnan kasvot, jotka tähän asti olivat osoittaneet huolestumusta ja levottomuutta, kirkastuivat jälleen. Hän viittasi puutarhuria poistumaan, niinkuin ylempi käskee alempaansa. Fauchelevent kääntyi ovea kohti. Juuri kun hän oli astumaisillaan ulos ovesta, korotti päänunna lempeästi äänensä.
"Isä Fauvent, minä olen tyytyväinen Teihin. Tuokaa huomenna hautauksen jälkeen veljenne tänne ja käskekää häntä uskomaan tyttärensä minun haltuuni."
4.
Jean Valjean näyttää ilmeisesti lukeneen Austinus Castillejoa.
Ontuvan askeleet ovat kuin silmäpuolen katseet: ne eivät vie nopeasti perille. Sen lisäksi oli Fauchelevent hyvin hämmennyksissään. Häneltä meni lähes neljännestunti, ennenkuin hän ehti takaisin puutarhahökkeliin. Cosette oli herännyt. Jean Valjean oli istuttanut hänet tulen ääreen. Faucheleventin astuessa sisään osoitti Jean Valjean Cosettelle puutarhurin koria, joka riippui seinällä ja puheli:
"Kuuntele tarkoin, mitä sanon, pikku Cosetteni. Meidän täytyy päästä pois tästä talosta, mutta me palaamme tänne jälleen ja meidän tulee täällä oikein hyvä olla. Se eilis-iltainen ukko vie sinut selässään täältä tuossa korissa. Sinä odotat minua erään rouvan luona. Minä tulen sinua hakemaan. Ellet siis tahdo, että rouva Thénardier saa sinut jälleen kynsiinsä, niin sinä olet oikein kiltisti, etkä hiiskahdakaan!"
Cosette nyökkäsi päätään vakavana.
Faucheleventin avatessa ovea käännähti Jean Valjean.