"Mene hiiteen!" paiskasi haudankaivaja.
Ja hän heitti lapiollisen multaa arkulle.
Arkusta lähti kumea ääni. Fauchelevent tunsi horjahtelevansa ja olevansa putoamaisillaan itsekin hautaan. Hän huusi äänellä, johon alkoi sekaantua kuolontuskain korajava sävy:
"Toveri, ennenkuin ehtivät sulkea sen Makean Kuittenin!"
Haudankaivaja pisti jälleen multaa lapioonsa. Fauchelevent jatkoi:
"Minä maksan!"
Ja hän tarttui haudankaivajan käsivarteen.
"Kuulkaakan minua, toveri. Minä olen luostarin haudankaivaja ja minä tulen Teitä auttamaan. Sen työnhän voi suorittaa yölläkin. Mennään siis ensin ryyppäämään pari lasia."
Ja siinä puhuessaan, siinä pannen viimeisen toivonsa tähän itsepintaiseen pyytelyyn, kyseli hän kauhistuen itseltään:
"Ja vaikka sen saisin juomaankin, niin tulisikohan se humalaan?"