"Maalainen", sanoi haudankaivaja, "kun Te sitä nyt niin välttämättä tahdotte, niin minä suostun. Me menemme siis juomaan. Mutta vasta sitten, kun työ on tehty. Ei koskaan ennen."
Ja hän valmisteli lapiotaan heittoon. Fauchelevent pidättelemään.
"Se on kuuden soun Argenteuilin viiniä!"
"Ahaa", irvisteli haudankaivaja, "tehän olettekin kellonsoittaja. Aina Te vain hoette piu, pau, pau, piu, pau, aina vain samaa. Menkää siitä hiiteen!"
Ja hän heitti toisen lapiollisensa.
Fauchelevent oli nyt siinä kohdassa, jolloin ihminen ei enää tiedä, mitä hänen tulisi sanoa.
"Mutta tulkaahan toki juomaan", huusi hän, "kun kerran minä maksan!"
"Jahka on saatu tämä lapsonen peitetyksi vuoteeseensa", vastasi järkähtämätön haudankaivaja.
Hän heitti kolmannen lapiollisensa.
Sitten iski hän jälleen lapion multaan ja lisäsi: