"Nähkääs, siitä tulee pakkanen yöksi, ja tuo naikkonen tuolla alhaalla rupeaisi pitämään aika äläkkää, jos jättäisimme hänet tähän ilman peitettä."
Sillä hetkellä kumartui haudankaivaja täyttämään lapiotansa, ja hänen liivinsä tasku pullistui auki.
Faucheleventin pelästynyt, harhaileva katse osui koneenomaisesti tähän taskuun ja pysähtyi sinne.
Aurinko ei ollut vielä kokonaan vajonnut näköpiirin taa. Oli vielä tarpeeksi valoisa, jotta saattoi eroittaa jotakin valkeaa tämän ammottavan taskun pohjalla.
Salamana välähti Faucheleventin silmässä kaikki se oveluus ja neuvokkaisuus, joka saattaa asua pikardilaisen talonpojan katseessa. Hän oli keksinyt keinon.
Lapiokuormaansa puuhailevan haudankaivajan huomaamatta pisti hän takaapäin kätensä tämän taskuun ja sieppasi sen valkean esineen, joka häämötti pohjalta.
Haudankaivaja lähetti kuoppaan neljännen lapiollisensa.
Hänen kääntyessään ottamaan viidettä katsahti Fauchelevent häneen suuremmoisen tyynenä ja rauhallisena ja virkkoi:
"Johtuupa mieleeni, tulokas, onko Teillä korttia?"
Haudankaivaja herkesi puuhastaan.