Äänestäjä-äiti sanoi hiljaa päänunnalle:
"Hän vastaa hyvin."
Jean Valjean ei ollut hiiskahtanut sanaakaan.
Päänunna katseli tarkkaavasti Cosettea ja sanoi vuorostaan hiljaa äänestäjä-äidille:
"Hänestä tulee ruma."
Molemmat äidit keskustelivat sitten hetkisen hyvin hiljaa puhumon nurkassa, kunnes päänunna käännähti ja sanoi:
"Isä Fauvent, Te saatte kohta toisen kulkushihnan. Niitä tarvitaan tästä lähin kaksi."
Seuraavana päivänä kuului tosiaankin puutarhasta kahden kulkusen kilinä, eivätkä nunnat voineet olla kohottamatta hiukan huntunsa reunaa. He näkivät siellä perällä puiden alla kahden miehen puuhailevan rinnakkain, Fauventin ja jonkun toisen. Suurenmoinen tapahtuma. Vaiteliaisuutta rikottiin siihen määrään, että kuiskailtiin toisilleen: "Se on puutarhurin apulainen."
Äänestäjä-äidit lisäsivät: "Se on isä Fauventin veli!"
Jean Valjean oli siis päässyt virallisesti luostarin asukkaaksi. Hän oli saanut nahkahihnan kulkusineen. Hänen asemansa oli nyt laillisesti turvattu. Hänen nimensä oli Ultimus Fauchelevent.