"Mikset koputtanut?"
"Kyllä minä koputinkin, rouva."
"Ja kuinka kävi?"
"Eivät ne avanneet."
"Huomenna saan kyllä tietää", uhkaili eukko Thénardier, "onko asiassa perää, ja jos sinä valehtelit, niin varo selkänahkaasi. Mutta annahan nyt tänne se viidentoista soun raha."
Cosette pisti kätensä esiliinan taskuun ja painui viheriäksi.
Viidentoista soun rahaa ei ollut siellä enää.
"Etkö sinä kuullut, vai?" tiuski eukko Thénardier.
Cosette käänsi taskun nurin. Siellä ei ollut mitään. Minnehän se raha oli kadonnut? Onneton lapsiraukka ei osannut puhua sanaakaan. Hän seisoi siinä kuin kivettyneenä.
"Ettethän vain ole hukannut sitä viidentoista soun rahaa?" karjui eukko
Thénardier, "vai aijotko varastaa sen minulta?"
Samassa ojensi hän kätensä lieden kulmauksessa riippuvaa patukkaa kohti.