Tämä peloittava liike sai Cosetten huutamaan:
"Armoa! rouva! Minä en tee sitä koskaan enää!"
Eukko Thénardier irroitti patukan.
Sillä välin oli keltatakkinen mies kenenkään huomaamatta penkonut liivinsä taskua. Toiset matkustajat joivat tai pelasivat korttia, niin etteivät he olisi kyenneetkään mitään huomaamaan.
Cosette kyyristyi tuskissaan takan soppeen ja koki vetää puoli-alastomat jäsenensä niin kasaan kuin mahdollista. Eukko Thénardier kohotti jo patukkaa iskuun.
"Anteeksi, rouva," sanoi vieras, "mutta äsken näin tuon tytön esiliinan taskusta putoavan jonkun rahantapaisen ja vierivän tännepäin. Ehkä se oli se viidentoista soun raha."
Samassa kumartui hän ja näytti etsivän jotakin lattialta.
"Oikein, tuossahan se onkin," sanoi hän oikaisten selkänsä.
Ja hän kurotti hopearahan eukko Thénardierille.
"Se se on", vahvisti eukko.