DON ALPHONSO hiljaa. Katsokaamme ensin, miten tämä päättyy.
MAFFIO purskahtaen nauramaan, kuunneltuaan Gennaron puhetta. Salli minun sanoa sinulle, Gennaro, että sinua ovat pitäneet narrinaan. Koko tässä jutussa ei ole myrkkyä eikä vastamyrkkyä. Se on pelkkää ilveilyä kaikki. Tuo Lucrezia on hullusti rakastunut sinuun ja hän tahtoo uskotella sinulle pelastaneensa henkesi, toivoen että kiitollisuutesi vähitellen on vaihtuva rakkaudeksi. Herttua on hyvä mies, kykenemätön ketään myrkyttämään tai murhauttamaan. Olet sitäpaitse pelastanut hänen isänsä hengen ja hän tietää sen. Herttuatar haluaa että lähdet, ja se on helppo ymmärtää. Hänen rakkausjuttunsa on helpommin hoidettavissa Venetsiassa kuin Ferrarassa. Mies häntä tietysti hiukan häiritsee. Illanvietto ruhtinatar Negronin luona tulee olemaan ihana. Tule sinä vaan sinne. Mitä saakelia, olehan nyt toki hiukan järkevä eläkä liioittele. Tiedäthän, että olen varovainen mies ja että neuvoni ovat aina hyvät. Jos nyt on kuultu puhuttavankin parista kolmesta kuuluisasta ateriasta, joissa Borgiat ovat myrkyttäneet muutamia parhaista ystävistään hyvällä viinillä, niin eihän nyt sentään ole syytä heretä syömättömäksi ja juomattomaksi. Eihän nyt sentään ole syytä epäillä, että Syrakuusan viini aina on myrkytettyä ja että kaikki Italian kauniit naiset ovat salaliitossa Lucrezia Borgian kanssa. Aaveita ja hullutusta kaikki tyyni! Jos niin olisi, niin eiväthän muut kuin rintalapset voisi olla varmat siitä mitä he juovat ja syövät. Kautta Herkuleen, Gennaro! Ole joko lapsi tai ole mies. Mene etsimään itsellesi imettäjää tai tule kanssani illallisille.
GENNARO. Onhan kyllä hiukan omituista pötkiä pakoon keskellä yötä. Se näyttäisi siltä kuin pelkäisin. Sitäpaitse, jos on vaarallista jäädä, en saa jättää sinua yksin. Tulkoon mitä tulee. Toinen on onnen kauppa niinkuin toinenkin. Olkoon menneeksi. Saat esitellä minut ruhtinatar Negronille. Minä tulen kanssasi.
MAFFIO tarttuen hänen käteensä. Jumal' aut'! Siinä oikea ystävä.
Poistuvat. Heidän nähdään menevän torin perälle.
Don Alphonso ja Rustighello tulevat piilostaan.
RUSTIGHELLO miekka paljaana. Mitä odotatte, herttua? Heitä on vaan kaksi. Pitäkää te huolta toisesta, minä pidän toisesta.
DON ALPHONSO. Ei, Rustighello. He menevät illallisille ruhtinatar Negronin luo. Jos olen saanut oikeita tietoja… (Keskeyttää ja näyttää miettivän hetken aikaa. Purskahtaa nauramaan.) Kautta taivahan! käy yhä paremmin ja paremmin, ja tästä tulee hauska juttu. Odottakaamme huomiseen.
Menevät palatsiin
NELJÄS NÄYTÖS.
Komea loistava sali Negronin palatsissa. Oikealla pieni ovi. Perällä suuri ja leveä kaksipuoleinen ovi. Keskellä ylellisesti katettu pöytä kuudennentoista sataluvun tapaan. Pieniä mustiin ja kullalla kirjaeltuihin vaatteihin puettuja palvelijoita kiertelee ympäri. Esiripun noustessa on neljätoista henkeä pöydässä. Jeppo, Maffio, Ascanio, Oloferno, Apostolo, Gennaro ja Gubetta, ja seitsemän nuorta naista, kaunista ja keveästi puettua. Kaikki syövät ja juovat ja nauravat naapuriensa kanssa, paitse Gennaro, joka näyttää miettiväiseltä ja äänettömältä.