RUHTINATAR NEGRONI Maffiolle, osoittaen Gennaroa. Kreivi Orsini, teillä on tuossa ystävä, joka näyttää kovin surulliselta.
MAFFIO. Hän on aina sellainen. Teidän täytyy antaa minulle anteeksi, että toin hänet tänne, vaikk'ette ollut häntä kutsunut. Hän on minun aseveljeni. Hän pelasti henkeni Riminiä valloitettaessa. Minä sain Vicenzan piirityksessä iskun, joka oli aijottu hänelle. Me emme koskaan eroa toisistamme. Elämme aina yhdessä. Eräs mustalainen ennusti meille, että kuolisimmekin samana päivänä.
RUHTINATAR NEGRONI nauraen. Sanoiko hän teille, tulisiko se tapahtumaan illalla vai aamulla?
MAFFIO. Aamulla.
RUHTINATAR NEGRONI nauraen vielä kovemmin. Teidän mustalaisenne ei näkynyt tietävän, mitä sanoi. — Ja te rakastatte tuota nuorta miestä.
MAFFIO. Niin paljon kuin mies voi miestä rakastaa.
RUHTINATAR NEGRONI. No niin, teillä on siis tarpeeksi toisistanne.
Olette onnellisia!
MAFFIO. Ystävyys ei riitä täyttämään koko sydäntä, arvoisa rouva.
RUHTINATAR NEGRONI. Mikä se sitten on, joka täyttää koko sydämmen?
MAFFIO. Rakkaus.