Perällä oleva suuri ovi avautuu äänettömästi selkoselälleen. Sen läpi näkyy suuri mustaan verhottu sali, muutamien soihtujen valaisema, perällä suuri hopeainen risti. Pitkä jono munkkeja, mustaan ja valkoseen puetuita, joista ei näy muuta kuin silmät vaipoissa olevien reikien läpi, tulee sisään suuresta ovesta laulaen surullisen juhlallisella äänellä:
De profundis clamavi ad te. Domine.
Järjestyvät äänettöminä molemmin puolin salia, ja jäävät seisomaan liikkumattomina kuin patsaat, sill'aikaa kun nuoret aatelismiehet heitä hämmästyneinä katselevat.
MAFFIO. Mitä tämä tietää?
JEPPO koettaen pakoittaa itseään nauramaan. Se on kujetta. Panen hevoseni vetoon porsasta vastaan, ja nimeni Liveretton Borgian nimeä vastaan, että ne ovat meidän viehättävät kreivittäremme, jotka ovat naamioineet itsensä tällä tavoin meitä koettaakseen, ja että jos me nostamme yhden noista päähineistä, löydämme alta ihanan naisen nuorekkaat ja veitikkamaiset kasvot. — Katsokaahan!
Nostaa nauraen yhden päähineistä, ja jää kivettyneenä seisomaan nähdessään päähineen alla liikkumattoman munkin harmaat kasvot; munkki seisoo soihtu kädessä silmät maahan luotuina. Jeppo pudottaa alas päähineen ja peräytyy.
Tämä alkaa näyttää oudolta!
MAFFIO. En tiedä, miksi veri jähmettyy suonissani.
MUNKIT laulaen terävällä äänellä. Conquassabit capita in terra multorum.
JEPPO. Mikä katala ansa! Miekkamme tänne! miekkamme tänne! Ah, herrat, kas niin, olemme joutuneet saatanan satimeen.