JEPPO. Ah, hyvät herrat! mitä aikaa elämmekään! Ja tunnetteko yhtä ainoata ihmistä, joka voi olla varma saavansa elää huomiseen tässä onnettomassa maassa, täällä raivoavine sotineen, ruttotauteineen ja Borgioineen?
DON APOSTOLO. Kuulkaa, hyvät herrat, minä luulen, että me kaikki saamme ottaa osaa lähetystöön, jonka Venetsian tasavalta lähettää Ferraran ruhtinaan luo onnittelemaan häntä siitä, että hän on valloittanut Riminin Malatestalta. Milloin matkustamme me Ferraraan?
OLOFERNO. Varmaan jo ylihuomenna. Te tiedätte, että molemmat lähettiläät jo ovat nimitetyt. Ne ovat senaattori Tiopolo ja kaleerilaivain päällikkö, kenraali Grimani.
DON APOSTOLO. Onko kapteeni Gennaro seuraava meitä?
MAFFIO. Epäilemättä. Gennaro ja minä emme koskaan eroa toisistamme.
ASCANIO. Minulla on tehtävänä teille, hyvät herrat, hyvin tärkeä huomautus, se, että tuolla juodaan Espanjan viiniä ilman meitä.
MAFFIO. Palatkaamme palatsiin. — Hoi, Gennaro! (Jepolle) — Mies on kuin onkin nukkunut teidän puhuessanne.
JEPPO. Antaa hänen nukkua.
Kaikki poistuvat paitsi Gubetta.