— En ymmärrä lapsista mitään, vastasi Agnès, — mutta onhan synti katsoakin tuollaista.
— Ei se ole mikään lapsi, Agnès.
— Se on epäonnistunut apina, huomautti Gauchère.
— Se on ihme, virkkoi Henriette la Gaultière.
— Silloin, huomautti Agnès, — se on jo kolmas Laetare-sunnuntain jälkeen. Sillä eihän ole vielä kahdeksaakaan päivää siitä, kun meillä sattui ihme pyhiinvaeltajan pilkkaajalle, jota Aubervilliers'n Pyhä Neitsyt rankaisi, ja se oli toinen ihme tässä kuussa.
— Sehän on oikea epäsikiö, tämä niin sanottu löytölapsi, virkkoi
Jehanne.
— Se ulvoo niin, että tekisi lukkarinkin kuuroksi, jatkoi Gauchère.
— Ole hiljaa, pentu!
— Että hänen korkea-arvoisuutensa Reimsissä on voinut lähettää tuollaisen kummituksen hänen korkea-arvoisuudelleen Pariisiin! lisäsi la Gaultière ristien kätensä.
— Minä luulen, sanoi Agnès la Herme, — että se on eläin, juutalaisen emäsian sikiö; siis jokin, joka ei ole kristitty ja joka pitäisi heittää virtaan tai tuleen.
— Toivonpa, ettei sitä kukaan ottaisi, sanoi Gaultière.