Coictier punastui kiukusta.
— No, no, hyvä Coictier, älkää innostuko, sanoi ukko Tourangeau.
Herra arkkidiakoni on ystävämme.
Coictier rauhoittui mutisten itsekseen: — Hän on todellakin hullu!
— Te teette minut, Herra paratkoon, neuvottomaksi, mestari Claude, virkkoi ukko Tourangeau oltuaan hetken ääneti. Aioin kysyä teiltä neuvoa kahdessa asiassa, joista toinen koskee terveyttäni, toinen tähteäni.
— Jos se oli asianne, herrani, vastasi arkkidiakoni, olisitte tehnyt viisaammin, jos ette olisi vaivautunut luokseni. En usko lääketieteeseen; en usko tähdistäennustamiseen.
— Niinkö! virkkoi ukko hämmästyen.
Coictier naurahti väkinäisesti.
— Näettehän, että hän on hullu, sanoi hän hiljaa ukko Tourangeaulle.
— Hän ei usko astrologiaan!
— Miten on selitettävissä, jatkoi dom Claude, — että jonkin tähden jokainen säde on jonkun ihmisen päähän kiinnitetty lanka!
— No mihin te sitten uskotte? huudahti ukko Tourangeau.