— Hirsipuu on vaaka, jonka toisessa päässä on ihminen, toisessa koko maailma. On ihanaa olla ihminen.
— Hirsipuu vie helvettiin.
— Se on suuri nuotio.
— Jehan, Jehan, sinun päiväsi päättyvät huonosti.
— Alku on ollut hyvä.
Tällöin kuului askeleita portaista.
— Hiljaa! sanoi arkkidiakoni pannen sormen huulilleen, siellä on mestari Jacques. Kuule, Jehan, lisäsi hän hiljaa, muista, ettet koskaan puhu kenellekään siitä, mitä olet täällä nähnyt ja kuullut. Kätkeydy nopeasti tuonne uunin alle, äläkä hiisku mitään.
Ylioppilas ryömi uunin alle. Siellä hänen päähänsä pälkähti hedelmällinen ajatus.
— Kesken kaiken, veli Claude, floriini siitä, etten hiisku mitään.
— Hiljaa! saat sen.