Arkkidiakoni katseli häntä synkkänä.
— Jehan, sinulla ei ole sielua.
— Siinä tapauksessa minulta puuttuu Epikuroksen mukaan jotakin, en tiedä mitä, joka on tehty jostakin, jolla ei ole nimeä.
— Jehan, sinun täytyy vakavasti ajatella parannusta.
— Kas vain, huudahti ylioppilas katsellen vuoroin veljeään, vuoroin liedellä olevia tislaimia, — täällä on kaikki sarvipäitä, niin ajatukset kuin pullotkin.
— Jehan, sinä olet luisuvalla pinnalla. Tiedätkö minne joudut?
— Kapakkaan, vastasi Jehan.
— Kapakka vie kaakinpuuhun.
— Onhan se yhtä hyvä lyhty kuin jokin muukin, ja sen avulla olisi
Diogenes ehkä löytänyt ihmisen.
— Kaakinpuu vie hirteen.