— Mitä olette tehnyt kokonaista kaksi kuukautta, hävytön?
— Vannonpa, vastasi Febus hieman hämillään kysymyksestä, että olette niin kaunis, että saisitte vaikkapa arkkipiispan haaveilemaan itsestänne.
Fleur-de-Lys ei voinut pidättyä hymyilemästä.
— Hyvä, hyvä, herraseni. Mutta jättäkää kauneuteni rauhaan ja vastatkaa kysymykseeni. Kaunista kauneutta todellakin!
— Rakas serkkuseni, nainuthan määrättiin linnueeseen.
— Ja minne sitten, jos sallitte kysyä? Ja miksi ette tullut sanomaan minulle hyvästiä?
— Queue-en-Briehin.
Febus oli sangen mielissään siitä, että ensimmäinen kysymys vapautti hänet vastaamasta toiseen.
— Mutta sehän on aivan lähellä, herraseni. Miksi ette ole tullut katsomaan minua ainoatakaan kertaa?
Tämä kysymys sai Febuksen ylen hämilleen.