Febus, jonka luova mielikuvitus oli sangen köyhä, ei oikein tiennyt miten päästä pulasta.
— Oh! mistäpä sen muistaisin?… jostakin tyhjänpäiväisestä seikasta, hevosesta, sanasta! — Mutta, kaunis serkkuseni, huudahti hän vaihtaakseen puheenaihetta, mikä meteli tuolla kirkon edessä on?
Hän lähestyi ikkunaa.
— Oh! hyvä Jumala, kaunis serkkuseni, miten paljon väkeä torilla!
— En tiedä, sanoi Fleur-de-Lys; — sanotaan, että joku noita tekee katumusta kirkon edessä joutuakseen sitten hirteen.
Kapteeni luuli niin varmasti Esmeraldan jutun päättyneen, etteivät Fleur-de-Lys'n sanat häntä juuri lainkaan huolestuttaneet. Hän teki kuitenkin jonkin kysymyksen.
— Mikä tuon noidan nimi on?
— En tiedä, vastasi Fleur-de-Lys.
— Ja mitä sanotaan hänen tehneen?
Tyttö kohautti valkeita olkapäitään.