Arkkidiakoni toisti hetken äänettömyyden jälkeen.
— Hän pelasti siis teidän henkenne?
— Niin, hyväin ystäväini kulkurien parissa. Hetkinen vielä ja minut olisi hirtetty. He olisivat siitä nyt sangen pahoillaan.
— Ettekö haluaisi tehdä jotakin hänen hyväkseen?
— En toivo mitään parempaa, dom Claude, kunhan siitä ei vain koidu minulle vaaraa!
— Mitäpä siitä!
— Mitäkö siitä? Te olette leikkisä, hyvä mestari! Minulla on kaksi suurta teosta tekeillä.
Pappi löi käden otsalleen. Hänen näennäisestä tyyneydestään huolimatta ilmaisi silloin tällöin jokin kiihkeä liike hänessä riehuvan valtavan sisäisen taistelun.
— Miten pelastaa hänet?
Gringoire virkkoi hänelle: