— Mestarini, minä vastaan teille: Il padelt. Turkkilaiset tarkoittavat sillä: Jumala on toivomme.
— Miten pelastaa hänet? toisti Claude mietteissään.
Gringoire löi vuorostaan otsaansa.
— Kuulkaa, mestarini. Minulla on mielikuvitusta. Minä kyllä keksin keinon. — Jos anoisi kuninkaalta armahdusta?
— Armoa Ludvig XI:ltä?
— Miksi ei?
— Ottakaa tiikeriltä luunpalanen!
Gringoire ryhtyi keksimään uutta ratkaisua.
— Hyvä! kuulkaahan! — Tahdotteko, että käännyn kätilöitten puoleen anomuksella ja selitän, että tyttö on raskaana?
Nämä sanat saivat papin syvälle painuneet silmät leimahtamaan.