— Ja sakaristo, jossa on kuormittain kultaa! lisäsi muuan kulkuri, jonka nimi, ikävä kyllä, ei ole tiedossamme.
— Perhana! huusi Trouillefou.
— Koetetaan vielä kerran, sanoi kulkuri.
Mathias Hungadi ravisti päätään.
— Emme pääse ovesta sisälle. Meidän täytyy etsiä jokin heikko kohta tuon vanhan peikon varustuksessa. Jokin kolo, jokin salakäytävä, jonkinlainen sauma.
— Missä on sellainen? sanoi Clopin. Paikalla käännyn sinne. — Mutta missä on tuo pieni ylioppilas Jehan, joka oli pukeutunut kokonaan rautaan.
— Hän on varmaankin kuollut, vastasi joku. Hänen nauruaan ei enää kuulu.
Tunisin kuningas rypisti kulmakarvojaan.
— Vahinko. Tuon haarniskan alla sykki urhea sydän. — Entä mestari
Pierre Gringoire?
— Kapteeni Clopin, sanoi Andry le Rouge, hän hiipi tiehensä jo silloin, kun olimme vasta Pont-aux-Changeurs'illa.