Clopin polki jalkaa.
— Jumalauta! hän se meidät tänne yllytti, ja nyt hän jättää meidät kesken kaiken! — Senkin suulas pelkuri ja akka!
— Kapteeni Clopin, huusi Andry le Rouge, joka katseli Rue du
Parvis'lle, tuoltahan se pieni ylioppilas tulee.
— Kiitetty olkoon Pluto! sanoi Clopin. Mutta mitä pirua hän raahaa perässään?
Jehan sieltä todellakin tuli, juosten niin nopeasti kuin hänen raskas asunsa ja pitkät portaat, joita hän veti perässään, sallivat, hengästyneempänä kuin muurahainen, joka kiskoo pariakymmentä kertaa itseään isompaa heinänkortta.
— Voitto! Te Deum! huusi ylioppilas. Tässä on Port Saint-Landryn rantajätkien portaat.
Clopin meni hänen luokseen.
— Poika! mitä aiot tehdä noilla portailla, hitto vieköön?
— Minulla on ne, vastasi Jehan huohottaen. Minä tiesin, missä ne olivat. — Satamamestarin vajassa. — Siellä on eräs tyttö, joka pitää minua kauniina kuin Kupido. — Hänen avullaan sain portaat, piru vieköön. — Tyttö raukka tuli paitasillaan avaamaan minulle.
— No niin, sanoi Clopin, mutta mitä aiot tehdä portailla?