— Veli Jacques, kylläpä te ryntäätte sisään!
— Teidän majesteettinne! kapina! jatkoi ystävä Jacques hengästyneenä.
Kuningas oli noussut ja tarttui häntä kovakouraisesti käsivarteen kuiskaten vihastuneena hänen korvaansa, niin että hän yksin sen kuuli, ja luoden salaisen silmäyksen flaamilaisiin:
— Vaikene tai puhu hiljaa!
Tulija ymmärsi ja alkoi hänelle hiljaa kertoa voimakkain värein tapahtumaa, kuninkaan levollisena kuunnellessa, samalla kun Willem Rym kiinnitti Coppenolen huomiota vasta tulleen kasvoihin, pukuun, hänen turkisvuoriseen huppuunsa, caputia jourrata, hänen lyhyeen viittaansa, epitogia curta, ja hänen mustaan samettipukuunsa, josta hänet tunsi kamarioikeuden presidentiksi.
Tuskin oli tämä henkilö ehtinyt hieman selittää kuninkaalle asiaa, kun tämä jo huudahti nauraen:
— Todellakin! puhukaa ääneen, veli Coictier! Miksi puhutte noin hiljaa? Pyhä Neitsyt tietää, ettei meillä ole mitään salattavaa hyviltä ystäviltämme flaamilaisilta.
— Mutta, teidän majesteettinne…
— Puhukaa ääneen!
"Veli Coictier" ei saanut hämmästyksissään sanaa suustaan.