— Ystäväni, virkkoi Ludvig XI, tehän puhutte taistelusta Nyt on kysymyksessä vain kansanmeteli. Se on lopussa, kunhan vain suvaitsen rypistää kulmakarvojani.
Toinen vastasi välinpitämättömästi:
— Ehkä niinkin, teidän majesteettinne. Siinä tapauksessa ei kansan hetki vielä ole tullut.
Willem Rym katsoi parhaaksi astua väliin:
— Mestari Coppenole, puhutte mahtavalle kuninkaalle.
— Tiedän sen, vastasi sukankutoja karskisti.
— Antakaa hänen puhua, ystäväni herra Rym, sanoi kuningas. Pidän tuollaisesta suorasukaisuudesta. Isäni Kaarle VII sanoi, että totuus oli sairas. Minä luulin sen kuolleen ilman ripittäjää. Mestari Coppenole näytti sen harhaluuloksi.
Ja asettaen kätensä tuttavallisesti Coppenolen olalle hän sanoi:
— Te sanotte siis, mestari Jacques?…
— Sanon, teidän majesteettinne, että olette ehkä oikeassa, ettei kansan hetki vielä ole tullut teillä.