— Mitä tämä merkitsee?
— Teidän majesteettinne, vastasi Olivier le Daim sellaisen henkilön ilkeällä ilmeellä, joka iloitsee siitä, että saa ilmaista musertavan iskun, tuo kansanmeteli ei olekaan suunnattu palatsivoutia vastaan.
— Ketä vastaan siis?
— Teitä vastaan, teidän majesteettinne.
Vanha kuningas hypähti pystyyn ja seisoi suorana kuin nuorukainen:
— Selitä Olivier! selitä! Ja varo päätäsi, ystäväiseni, sillä minä vannon Saint-Lôn ristin kautta, että jos nyt meille valehtelet, ei miekka, joka on katkaissut Luxemburgin herran kaulan, ole vielä niin tylsä, ettei se leikkaisi sinunkin kaulaasi!
Vala oli kauhea! Ludvig XI ei ollut vannonut Saint-Lôn ristin kautta kuin kaksi kertaa elämässään. Olivier avasi suunsa vastatakseen:
— Teidän majesteettinne…
— Polvillesi! keskeytti kuningas rajusti. Tristan, pidä silmällä tuota miestä!
Olivier laskeutui polvilleen ja sanoi penseästi: