— Itse paholainen, lisäsi kolmas.
— Minä asun onnettomuudekseni aivan Notre-Damen vieressä; kaiket yöt kuulen hänen kiertelevän räystäillä.
— Kissojen seurassa.
— Hän on aina kattojemme yllä.
— Hän noituu meitä savupiippujen kautta.
— Eräänä iltana hän tuli irvistämään minulle ikkunaluukusta. Luulin häntä mieheksi. Säikähdin pahanpäiväisesti.
— Olen varma siitä, että hän seuraa noitia hornaan. Kerran hän jätti luudan katollemme.
— Oh, tuota iljettävää kyttyräselkää!
— Oh, tuota rumahista!
— Huh!