Molemmat ystävät syleilivät kauvan toisiaan. Sitte puristi översti
Maschin lämpimästi nuoren upseerin kättä.
- Niin, sinä olet oikeassa, Stefan Naumovitsch, väkivallalla ei tällä hetkellä voida mitään tehdä, murha olisi nyt hyödytöntä verenvuodatusta.
Mitähän voittaisimme, jos ottaisimme Dragan pois päiviltä?
Ei — hänen silmänsä pitää avattaman näkemään, että hän on turhaan pannut rakkautensa, että hän tuhlaa sen arvottomalle.
Sinun tulee avata hänen silmänsä, Naumovitsch, pysy paikallasi, koeta kaikkia keinoja, masenna Draga joko rakkaudella tai vihalla — meistä on sama millä. Mutta pidä vaan huolta siitä, ettei hän saa liian kauvan nauttia kuninkaan suosiota.
Mutta niille muille, jotka lähettivät minut sanomaan sinulle, että he tuomitsevat sinua, heille tahdon minä huutaa:
"Kumartakaa Stefan Naumovitschille, sillä hän on suurin sankari meistä kaikista! Me olemme väistyneet paikaltamme, me olemme paenneet. Mutta hän on jäänyt ja on raivannut itselleen tien valtaistuimen luo ja tällä tiellä on menestys voitettava."
Vielä kerran puristi hän Stefan Naumovitschin kättä ja sitoi sitte naamion uudestaan kasvoilleen. Stefan otti niinikään omansa.
- Hyvästi, Stefan! kuiskasi översti Maschin. — Minun toimeni täällä on loppunut ja nyt minä menen.
Mutta minä jään sinun läheisyyteesi. Jos tarvitset minua, niin käänny juutalaisen Mandelblütin puoleen. Hän tietää, missä minä olen.