Lakeijat säpsähtivät hänen nähdessään ja peräytyivät takaisin.
Nuori tyttö sai pelkällä ulkomuodollaan raivatuksi itselleen yhä leveämmän tien keskellä naamioittujen vilinää, kunnes hän vihdoin seisoi kukkaisistuimen luona, jossa kuningaspari oli ottanut paikkansa.
- Kuningas — missä on kuningas? änkytti tyttö vielä kerran sydäntä särkevällä äänellä.
Vaatteet riippuivat repaleina hänen hoikan neitseellisen vartalonsa ympärillä.
Sen näki, että hän oli kulkenut pitkän matkan, pensasten ja ryteikköjen läpi, yli soiden ja rämeiden.
Mutta näistä kalpeista kasvoista loisti epätoivon tarmokkaisuus, joka ei anna säikyttää itseään.
Kuningas säpsähti hänet nähdessään.
- Genia von Sandorf! kuiskasi hän itsekseen, mutta kyllin kuuluvasti, jotta Draga voi sen kuulla.
Hänkin oli tuntenut Genian, vaikka oli vaan kerran nähnyt hänet.
Ivallinen hymy väreili Dragan huulilla.