Stefan Naumovitsch oli seurannut kohtausta kuninkaan juhlasalissa sellaisella kiihkolla, kuin olisi hänen oma kohtalonsa ollut kysymyksessä.

Nyt näki hän siis uudestaan sen viehättävän tytön, joka oli vallannut hänen sydämensä.

Kuinka kaunis hän olikaan kaikesta huolimatta!

Mutta Stefan Naumovitsch tukahutti ne hellät tunteet, jotka tahtoivat puhjeta hänen sielussaan.

Hän muisti, että tämä tyttö oli pettänyt hänet ja hänen toverinsa ja katkera kauna syntyi hänen sydämessään ja tukahutti kaiken myötätuntoisuuden.

Muutamia minuuttia myöhemmin oltiin kuninkaan työhuoneessa.

Draga istui samettinojatuoliin. Kuningas otti paikan kirjoituspöytänsä vieressä. Genia jäi seisomaan hänen eteensä, mutta Lazar ja Naumovitsch asettuivat oven eteen.

- Teidän käsityksenne mukaan, poliisipäällikkö Lazar, on tässä siis kysymys ryöstömurhasta? Mitä tietoja olette tähän asti saanut murhaajasta? kysyi kuningas.

- Teidän majesteettinne, vastasi Lazar, astuen pari askelta, minä annoin heti kuulustella kaikki epäilyttävät henkilöt, jotka oleskelevat pääkaupungissa — ja mehän tunnemme heidät melkein kaikki, sillä me pidämme heistä tarkan kirjanpidon.

Minä olen käskenyt tiedustella, missä he olivat kysymyksessä olevana yönä.