- Vai niin, vai siihen viekkauteen hän sitte turvautui! huudahti hän. —
Ha, haa, se on niin hänen näköistään!
No, minä toivon, ettette hetkeäkään uskonut hänen väitettään!
Kirottu olkoon hän, kun käytti väärin tyttäreni nimeä, se kurja letukka!
- Mutta hän ei voi välttää kohtaloaan! Oh ei! Kahden päivän perästä toivon olevani Wienissä. Ja sitte —
- No, onnea matkalle! huudahti Demeter.
Sitte lykkäsi hän airollaan venheen laivasta, jotta pieni vene kulki pitkän matkaa.
Samassa antoi kapteeni kolme merkkihuutoa savutorven vieressä olevasta piipusta.
Musta savu ja kipinäsade nousi savupiipusta, laivan musta runko kynti nyt suuremmalla voimalla Tonavan aaltoja.
Demeter seisoi suorana venheessään vaikka se keinui laivan aalloissa ja katsoi laivaa.
- Mene rauhassa, kuningatar Draga, mene rauhassa sinä Serbian onnettomuus! Et koskaan tule enää takasin minun isänmaahani.