Oli vähällä, ettei hän törmännyt yhteen toisen venheen kanssa, jonka hän tapasi keskellä virtaa.
Se oli se vene, jossa Demeter Banjaluki oli.
Ei Nicodem eikä Draga välittänyt vähääkään venheessä istujasta.
Eiväthän he aavistaneet, kuka se mies oli, joka seisoi venheessään kuin mielipuoli, eikä välittänyt siitä, että laineet veivät hänen venheensä mukanaan.
Nicodem oli iloinen, saatuaan venheensä vieraan ohi ilman yhteentörmäystä ja myötävirtaa saapui hän pian metsäiselle rannalle, joka oli vastapäätä Kuolleitten saarta.
Draga hyppäsi rannalle.
Mutta tuskin oli hän päässyt muutamia askelia, kun vaipui alas tunnottomana.
Tämäkin voimakas nainen näytti kärsineen liian paljon.
Hänen hermonsa pettivät ehkä ensi kerran hänen elämässään, ja Nicodem Lunjevica, joka jo luuli, että sisarensa oli kuolleena vajonnut maahan sydänhalvauksen tähden, heittäytyi epätoivoissaan hänen viereensä, antoi hänelle mitä hellimpiä lempinimiä ja koetti kaikin tavoin herättää häntä henkiin.
Mutta kuningattaren tajuttomuus kesti vaan muutamia minutteja.