"Mitä olisi minun sitte pitänyt sanoa. Tiedän varsin hyvin miten turhamaisia herrat kirjailijat ovat."
"Entä sitte? Kuka on teitä käskenyt liehakoimaan turhamaisuudelleni?"
"Se huvitti minua nyt."
"Ja täytyy aina tehdä sitä, mikä huvittaa."
"Niin."
"Sen olen paneva muistooni."
He istuivat sohvalle vastapäätä suihkulähdettä kultapalloineen; William kysyi tytöltä, jos hän oli lukenut äidin kirjan.
"Kyllä tietysti."
"Samalla tavoin kun olitte lukenut minunkin?"
Tyttö nauroi, mutta ei vastannut.