Kylpyhuoneen verannalla heiluttivat kylvettäjämatamit suurilla kylpylakanoilla, ravintolarakennuksen verannalta kaikki tarjoilijaneitoset valkosilla ruokailuliinoilla — kolme kaartinluutnanttia matkusti tänään laivassa — ja biljaardin edustalla seisoi sen lihava omistaja huiskuttaen osoitustaulun pyyhkeellä; se oli viimeinen hyvästijättö uskollisimmalle kantavieraalle, taitavimmalle à la guere'en pelaajalle, eräälle ylioppilaalle Upsalasta, joka oli maannut kylpölässä kuuden viikon ajan muka terveyttään hoitaakseen.
"Tuletko mukaan jo?" kysyi William vielä kerran.
"Koht' sillään."
Laiva oli jo loitolla, mutta vielä liehui uskollinen nenäliina ylikannelta, ja niin kauan kuin sitä kesti, oli mahdotonta Pelleä saada hievahtamaan.
Vihdoin viimeinkin onnistui Williamin saada hänet mukaansa ja he vaelsivat rinnatusten kylpölää kohti, sanaakaan virkkamatta.
"Täällä käy ikäväksi nyt", äännähti William vihdoin.
"Niin", sanoi Pelle alakuloisella äänellä. "Luulenpa, että matkustan pian."
"Sinäkinkö? Minne?"
Hän hymyili salaperäisesti.
"Skooneen kenties."