"En mitään. Niin, minä kirjoitan teatteriarvosteluja joskus. Ja luen kirjoja kun sattuu. Myöskin kotimaista kirjallisuutta väliin, kun täytyy ilmoittaakseni. Mutta siinä onkin kylliksi."
"Lukemisessako vai kirjoittamisessa?"
"Molemmissa, mutta varsinkin ensimmäisessä."
Hänen äänensä, joka tähän saakka oli ollut hieman ivallinen, kävi yht'äkkiään vakavaksi.
"Kuta enemmän luen, sen vähemmän saan halua itse tehdä mitään."
"Kuinka se on käsitettävä?"
"Näen kuinka ikävää tulos on. Se oikein vaivaa minua. Sellaista en tahdo kirjoittaa."
Äidin ruskeissa silmissä välähti ilon loistetta. Nämäthän olivat hänen omia ajatuksiansa, sanoiksi saaneina.
"No kirjoita sitte jotakin muuta", sanoi hän hiljaa.
William hymyili.