"Niin tietysti", nauroi äiti, "siksi että teen sinulle parisen kysymystä, kun et itsestäsi mitään kerro."
"En tiennyt, että tämä voisi huvittaa sinua. Ja sitä paitse", lisäsi hän, kohottaen olkapäitään — — "on niin pikkumaista puhua itsestään."
"Ja sitte kummastuttaa se sinua, että jonkun kerran saa halun olla suurinkvisiittori."
"Niin. Minun on todellakin vaikea uskoa, että muita voi huvittaa se, mikä minua koskee."
"Kiusaako sinua, jos jatkan kidutustani hetkisen vielä?"
"Ei ollenkaan. Anna tulla vaan."
"No mitä toimittelet nykyisin?"
"Poltan sikareja."
"Kiitos. Mitä työtä teet, kun olet kotonasi — koska täytyy lausua ajatuksensa niin täsmällisesti."
"En mitään. Niin, minä kirjoitan teatteriarvosteluja joskus. Ja luen kirjoja kun sattuu. Myöskin kotimaista kirjallisuutta väliin, kun täytyy ilmoittaakseni. Mutta siinä onkin kylliksi."