"En voi käsittää, että hän on sinun äitisi, vanhus!" sanoi taidearvostelija Williamille.
"Se on tietty", vastasi William. "Sehän ei kuulu sinun alaasi."
"Ei, mutta se onkin oikein ihmeellinen ilmiö, että ukolla on niin nuori äiti."
"Missä on teidän rouvanne?" kysyi Rouva Zimmermann herra Hedströmiltä. Tämä näytti käyvän vähän hämilleen. "Hän on kotona", sanoi hän lopuksi.
"Hän ei uskalla tulla yleensä niin siveettömäksi tunnetun nuoren miehen luo kuin Ville Zimmermannin", selitti herra Wahlberg.
"Oh — uskalla…" väitti Herra Hedström vastaan sävyisästi, mutta hänestä näkyi, että toinen oli osannut oikeaan.
Sitte illalla meni koko seurue Grandin hotelliin syömään illallista. Ja kello oli liki kaksitoista kun rouva Zimmermann, nuoren herra Wahlbergin saattamana seisoi omalla portillaan Södernillä.
Herra Wahlberg koetti olla niin huvittava kuin mahdollista kotimatkalla; ja kun hän ojenti kätensä hyvästiksi, sanoi hän:
"Minä varmaankaan en saa lupaa jonakin päivänä tulla luoksenne, saadakseni jatkaa tuttavuuttamme?"
"Varsin mielellä. Olette tervetullut!"