"Kuka se oli, jota vastassa Ville Zimmermann oli?" kysyi viimeksi tullut, pitkäsäärinen, muljosilmäinen olento, jonka huulet eivät tahtoneet riittää peittämään hampaita, ja josta syystä hän saikin vaeltaa maailmassa ainainen kummastuksen leima kasvoillaan.
"Se oli hänen äitinsä."
"Hänenkö äitinsä! Onko Villellä äitikin? Sitä en ole tiennyt."
"On paljon sellaista, jota et tiedä."
"Niin — Hän sitäpaitse oli hyvin kummallisen näköinen."
"Tarkoitat varmaan tuota neekerinaista."
"Enkä, mutta miksi matkustaa hän sellaisen linnunpelätin kanssa", jatkoi muljosilmäinen, vähääkään huolimatta toisen pistopuheista.
"Linnunpelätin? Etpä sinä Pelle taida ollakaan sivistynyt mies, kun et älynnyt, että tämä oli vallan erinomainen neekerityyppi."
"En, mutta sinä varmaan olet sivistynyt?"
"Minä olen nälkäinen minä. Tekisipä melkein mieleni teurastaa sinut, ellet olisi niin raaka."