"Tuosta tulee rahaa!" sanoi hän tyytyväisenä; hän ymmärsi ainoastaan sen puolen asiasta.
Viimeistä päivää Tomtössä oltaessa oli sadeilma, ja kun iltapäiväkahvi oli juotu, sijoituttiin sentähden vierashuoneeseen. Kaikki olivat siellä paitse Hakvin.
Kun oli vähän aikaa istuttu ääneti, otti kamreeri sikaarin suustaan lausuen:
"Kuuleppas, Börje, minä tahtoisin puhua pari sanaa sinun kanssasi asioista."
"Tahdotteko, että menemme minun kamariini."
Appi katsahti ympärilleen. Huoneessa oli vaan hänen omaisiansa,
"Kiitos, ei ole tarvis; voinhan hyvin täälläkin puhua."
Hän oli juuri istuessaan punninnut, olisiko parasta puhua asiasta Börjen kanssa kahden kesken, tai muiden läsnäollessa. Hän oli päättänyt menetellä jälkimmäisellä tavalla, sillä keskustelu sen kautta ei saisi niin tuttavallista muotoa, ja siten olisi helpompi välttää viisastelevia kysymyksiä. Hän yskähti ja sanoi:
"Minä tahdoin vaan kysyä sinulta, etkö lainaisi minulle jonkun neljätuhatta kruunua."
Börje, joka oli astellut laattialla edestakaisin, seisahtui.