"Älkää minua houkutelko: — minulla ei ole mitään voimaa vastustaa."
"Minä sanon sinulle yhden asian," jatkoi Börje, "meillä on neljä vierashuonetta, ja ellet sinä niistä pidä, on minulla kaksi suurta huonetta tuolla alhaalla sivurakennuksessa; ne ovat olleet meijeristin varalle, vaan kun meillä ei semmoista ole, ovat huoneet joutilaita."
"Minunko kalustettavakseni?" Hänen silmänsä suurenivat.
"Niin, ja tapiseerattavaksesi, jos sinulla on halua siihen."
"Hehei! Ja minä saan laittaa kaikki oman pääni mukaan?"
"Tietysti. Itsehän saat maksaa."
"Oh, maksut! Niistä en mitään huoli. Kunhan vaan viihdyn."
"Kyllä täällä olo tulee hyvin vaikeaksi teille, joka olette tottunut suuren maailman vaihetuksiin ja huveihin. Te olette tottunut näkemään teaatteria, kuulemaan musiikkia ja katselemaan taideteoksia. Te saatte täällä hirmuisen ikävää. Meillä ei ole täällä mitään."
"Minä haluan ainoastaan lepoa, mistään muusta en minä huoli."
Hän puhui kummallisen hiljaa, vallan toisella äänellä, jossa aina oli ollut koko puheen ajan leikillisyyttä itse surussakin.