"Ei, odotappas!" sanoi Pauli ja tarttui hänen käsiinsä. "Varmaankin valvot tänä iltana? Tee niin. Minä tahdon sinulta itseltäsi tietää, jäänkö tänne vai en. Aprikoi asiata ja anna mulle vastaus, ennenkuin eroamme."
Hän irroitti hänen kätensä ja läheni ovea, sillä hän kuuli Börjen tulevan.
Kun he illalla myöhään tulivat kotiin, paloi lamppu kuten tavallista vierashuoneessa, vaan etehisen ovi oli kiinni ja aukeni vasta monen kolkutuksen perästä; muuan piika oli tullut avaamaan.
"Rouva oli hyvin uninen," sanoi hän.
"Onko hän pannut maata?" kysäsi Börje.
"En tiedä. Hän pyysi vaan minua pitämään varalta, jos itse sattuisi nukkumaan."
"Me astumme kuitenkin hetkeksi hänen työhuoneesensa, sillä minä näen lampun siellä palavan," sanoi Börje.
Piika sanoi hyvää yötä ja poistui. Herrat riisuutuivat ja astuivat sisään.
Huoneessa ei näkynyt ketään. Olisikohan Marianne todellakin mennyt makuulle?… Ei, se ei ollut mahdollista. Olihan Pauli pyytänyt. — Ensiksi äkkäsi Börje hänet; hän nykäsi Paulia käsivarresta ja näytti leikillisesti sormellaan sohvalle. Jalat pallilla ja kasvot tyynyjen väliin kätkettyinä makasi Marianne ja nukkui.
Börje hiipi hänen luokseen, Pauli perässä.