"Ei!" huudahti Marianne kiivaasti. "minä en koskaan huoli imettäjästä, minä tahdon itse imettää."
Hänen mielessään oli näiden sanojen aikana herännyt uusi, tähän asti kokonaan outo tunne, voima, joka sysäsi syrjään kaikki sivuajatukset: äidin vaisto puollustaa lastansa.
"Etkö sinä tahdo?" kysyi Börje kummastellen.
"En. En koskaan!"
Mariannen posket olivat ruvenneet heloittamaan ja hänen silmänsä säkenöivät.
"Mutta minä luulin…"
"Sinä et saa — Börje! Sinä et saa koskaan enää ottaa asiata puheeksi."
Hänessä herännyt, uusi tunne pyyhkäisi silmänräpäykseksi pois kaiken muun: kylmät tuumailut, rikoksen tunteen, — kaikki.
"Mutta enhän minä halua mitään enemmän," sanoi Börje melkein heltyen, "minä vaan en voinut sietää sitä ajatusta, ettei hän syystä tai toisesta olisi sinulle tervetullut."
"Jos en voi olla tasainen enkä iloinen luonteeltani, niin sinä et saa sitä selittää miltään semmoiselta kannalta," sanoi hän.