Waltteri hymyili.
"Se on isiltä perittyä, björkiläistä laiskuutta!"
Hän teki pienen vertaavan liikkeen Mariannen ja sohvalla loikovan tupakoivan veljen välillä.
"Hyvä Waltteri, minä teen sen!"
"Niin, äläkä ole noin pahoillasi, pikku Nanne, minä en siitä enää puhu."
Syntyi hetken hiljaisuus. Waltteri asteli yhä edestakaisin.
"Äiti," sanoi hän äkkiä, "te saatte todellakin toimittaa niin, että isä tekee tuon vekselin, josta eilen puhuin."
"Niin, hitto vieköön!" huudahti Kaarle ja nousi sukkelasti istumaan.
"Näin ollen kirjoittaa Kustaa-eno luonnollisesti mielellään alle," jatkoi Waltteri samalla tyynellä äänellä, "eikä sitten taida olla vaikeata saada toista nimeä lisäksi."
"Ehkä Börjekin kirjoittaa," lausui Kaarle.