Börje piti suuressa arvossa palkollistensa hyvää ajatusta hänestä, hän ei voinut päästä vastenmielisestä tunteestaan.
Marianne piti asianaan kaataa kahvia kuppeihin.
"No, mitä minun piti saaman tietää?" sanoi hän tarttuen kannuun.
Börje oli ääneti silmänräpäyksen.
"Niin, minä tahdoin, että kutsuisimme muonamiehet vaimoineen tänään päivällisille meille."
Marianne lakkasi äkkiä kaatamasta ja katsahti häneen kauhistuneena.
"Niin kai," vastasi Marianne ja istahti nähtävästi rauhoittuneena.
"Mielelläni olisin tahtonut kutsua lapset mukaan, vaan heille ei ole tilaa, niitä on semmoinen siunattu joukko."
Hän loi silmänsä kupistaan hetkeksi.
"Vaan sitten minä ajattelin, että lähettäisimme niille jotakin sen sijaan."