"Mistä ei ole väliä?"
"Ei mistään."
"Mitä tyhmyyksiä nuo ovat?"
Samassa kirkkoherra kilisti lasiaan, ja puhelu keskeytyi.
Kun malja oli juotu, oli Aksel kadonnut. Rikhard etsi häntä turhaan kaikista huoneista.
Odotettuaan puoli tuntia alkoi hän uudestaan etsiä. Vihdoin hän löysi hänet alhaalta eräästä komerosta, missä hän istui yksinään lampun ääressä kirjoitellen muistikirjaansa.
"Mutta hyvä ihminen, miksikä sinä istut täällä?"
"Etkö luule, että minulla on parempaa seuraa täällä kuin tuolla ylhäällä hälinässä? Luuletko, että tahtoisin vaihtaa yhdenkään teidän kanssanne?" Aksel nojautui taaksepäin tuolin selkänojaa vasten ja katseli ystävää intomielisellä hymyllä. Silmälasit loistivat lamppua vasten.
"Sinä olet auttamaton haaveilija. Mitä sinä nyt taas teet?" Rikhardin ääni ilmaisi epätoivoa.
"Katso itse!" Aksel heitti kirjan pöydälle keskelle shaalijoukkoa.