"Ihastuitko sinä häneen heti?"
"Silmänräpäyksessä," vastasi Rikhard ylpeydellä.
"Kuinka se kävi?"
Rikhard nauroi.
"Niin, se kävi siten, että minä olin sulhaspoikana häissä. Hän oli morsiustyttönä, ja parien valinta tapahtui arvalla, kuten niin useinkin muuten tässä elämässä. Hän joutui minun osalleni. Siinä koko juttu."
"Hyi!"
"No, jos se ei ole hyvä, niin täytyy minun kai koettaa kertoa toisella tapaa," sanoi Rikhard hymyillen. "Minä tulin onnettomuustovereineni huoneeseen, jossa morsiustytöt seisoivat rivissä ja odottivat. Minä näin pörröisen keltaisen tukan, vaalean kuin sinun, mutta se ei ollut yhtä karkea ja suora, vaan sileä kuin silkki ja aaltoileva aina otsaan asti, aina silmiin saakka; minä hätkähdin nähdessäni sen, ja keltaisen linnunpesän alla olivat somat pienet kasvot ja pehmeä suukkosuu… No, oletko nyt tyytyväinen?"
Selma katsoi helmaansa asettaen toisen käden toisen päälle ja vetäen sen jälleen pois, aivan kuin käsineitä käteen vetäessä.
"Niin, mutta minä en pidä siitä tavasta, millä sinä puhut. Avioliitto on vakava asia."
"Mutta ei aivan niin vakava kuin hirttäminen. — Sitä tietä meidän kaikkien pitää vaeltaa, sanoi akka laittaessaan niskat kukolta."