"Mene salin sohvalle vähäksi aikaa," vastasi Rikhard; ja he lähtivät huoneesta.
"Minä haen sinulle peitteen," sanoi Rikhard.
"Kiitos."
Rikhard palasi pian takaisin, asetti tyynyn paikoilleen ja piti peitettä varalla.
Selma kävi pitkäkseen.
"Jos tahdot nukkua, menen tieheni, muuten istun juttelemassa luonasi," sanoi Rikhard levittäen peitteen hänen ylitseen.
"Ei, istu luonani, minä en varmaankaan voi nukkua. — Ah, miten hyvältä tuntuu!" lisäsi Selma ja painoi otsansa kylmää tyynyä vasten.
Rikhard veti tuolinsa lähemmäksi ja istuutui hänen pääpuoleensa.
"Sinä, Rikhard," sanoi Selma hetken kuluttua, "tulin ajatelleeksi erästä asiaa: sinä varmaankin olet nähnyt minun äitini."
"Kyllä, olen, mutta töin tuskin muistan häntä; minähän olin vain viiden vuoden vanha kun sinä synnyit."